Älä menetä toivoasi. Suomalaisen kenttäkirurgin raadolliset ja koskettavat muistelmat Ruandan kansanmurhan keskeltä. Ruandan kansanmurhan loppuvaiheilla nelikymppinen Seppo Salminen jätti Suomeen perheensä, arkensa ja työnsä ja lähti lääkäriksi keskelle sotaa Kigaliin, Ruandan pääkaupunkiin. Salminen lähti Punaisen Ristin kenttäsairaalaan vastaamaan klinikasta tietämättä tarkkaan, mikä häntä odottaisi ja selviäisikö hän koskaan takaisin kotiin. Hänen edeltäjänsä oli menettänyt järkensä, ja olosuhteet olivat kaoottiset. Ruandassa Salminen näki päivittäin sekä kuoleman että sen läheisyyden synnyttämän pelon. Hän leikkasi niin tappajia kuin tapettavia ja hoiti synnytykset, amputaatiot ja vaativat kirurgiset toimenpiteet ilman puhdasta vettä ja kelvollisia työvälineitä. Työ vaati jatkuvaa improvisointia, ja iso osa potilaista oli avun ulottumattomissa. Silti toivoa ei saanut menettää.