Tilaa uutuusilmoitus

Kun Johannes Holopainen opiskeli Teatterikorkeakoulussa, hän oli usein rauhaton. Tuntui, että kaupungin syke kulki mukana jopa kun hän meni mummolaan. 

”Mummolan tuvassa pohdin, mitä tässä tekisi. Mummo vastasi, että istutaan ja ihmetellään.”

Siitä on tullut Johanneksen voimalause. 

”Se muistuttaa, ettei aina tarvitse tehdä jotakin. Nollaushetket ovat tosi tärkeitä.”

(Kodin Kuvalehti 24/17)


 

”Olin ekaluokkalainen, kun isäni kuoli sydänkohtaukseen. Se on elämäni suurin menetys”, Rosa Liksom kertoo.

Hän pitää mielessään keskiaikaista kehotusta ”Memento mori!”, muista kuolevasi.

”Se on sen muistamista, että kuka tahansa voi kuolla koska tahansa. Kun muistaa kuoleman olemassaolon, se nostaa elämän arvoa.”

(Apu 49/17)


 

”Arjella on turhaan ankea klangi”, sanoo Anne Melender. 

Hän ajattelee elämän janaksi: pieni pätkä siitä on huonoja asioita, toinen pieni pätkä huippuja, ja kaikkein pisin pätkä on arkea. Siihen pätkään hän haluaa satsata, sillä me elämme enimmäkseen arkea.

”Ehkä siksi en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka elävät viikonloppua tai lomaa varten. En ole koskaan tehnyt unelmakarttoja, enkä etsi pakoa arjesta, vaan yritän tehdä arjestani parhaan mahdollisen.”

(Trendi 9/17)