Tilaa uutuusilmoitus

Vanhimmat muistomme perustuvat pikkulapsina aistittuihin ääniin, valoihin ja tuoksuihin.
”Elämisen opettelu alkaa lastenhuoneesta”, Kaj Kalin sanoo. 
Hän toteaa, että valkoiset asunnot ovat tyypillisiä ajallemme. Moni hänen ystävänsä on luopunut ’turhista tavaroista’, eikä kukaan shoppaa.
”Mietin usein, miten tällaisissa lapsuudenkodeissa varttuneet lapset tulevat sisustamaan omat kotinsa. Ovatko heidän parhaimmat varhaislapsuuden muistonsa  tietotekniikkaan perustuvia pelejä, somekuvia ja joka kolmas vuosi vaihtuneita kännykkämalleja? 
(Avotakka 2) 


 

Koko Hubaran isoäiti menehtyi reilut kymmenen vuotta sitten. Koko tapasi isoäitinsä kaksi päivää ennen kuin tämä sai sairaskohtauksen. Silloin vielä hyväkuntoinen vanha rouva totesi Kokolle:
”Minä niin toivoisin, että olisin kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, miten vahvat minun jalkani ovat ja miten pitkälle ne ovat minut kantaneet, kuin siihen, kuinka lihavat ne ovat.”
(Anna 6)


Unna Lehtipuu pitää kiinni muistisairaan läheisensä kädestä ja pidättelee itkua. Hän miettii, mitä läheisestä on jäljellä sitten, kun tutut rakkaat muuttuvat tuntemattomiksi.
”Jos menetät merkittävät muistosi, menetät itsesi. Muistot ovat kokemuksellista pääomaamme, mielen pankkitalletuksia”, Unna toteaa. 
Myös valokuvat ovat tärkeitä muistoja.
”Ne kuvat, mitkä säilytät, muuttuvat muistikuviksesi tapahtuneesta. Pidä siis hyvää huolta muistoistasi, onnellisista ja surullisista. Sinä olet yhtä kuin muistosi.”
(Me Naiset 51)