Tilaa uutuusilmoitus

Anna Perhon mielestä kaikkiin sellaisiin lauseisiin, jotka voisi painaa postikorttiin, tulee suhtautua suurella epäilyksellä.

”Vaikkapa ’usko unelmiisi’. Älä hyvä ihminen lähde tällaiseen. Kuinka monen unelma onkaan ollut perustaa marsujen vanhainkoti, pelastaa renttu tai saada Wincapitasta kympin panoksella miljardi”, hän kysyy. 

”Sen sijaan että olisi pitänyt itsensä kanssa pienen reality checkin ja sijoittanut sitten hajautettuun rahastoon ja säännöllisesti työssä käyvään puolisoon. Ja välttynyt rampauttavilta katastrofeilta.”

(Me Naiset 4/18)

 


 

Akse Pettersson on huomannut, että ihmiset häpeävät oma arkeaan. Se on tiskivuoria ja siivoamista, tavallista ja tylsää. Hänen mielestään arjen merkitys on unohtunut.

”On ihan mieletöntä, että me elämme tällaista elämää. Jokainen napinpainallus on ihme!”

Pettersson toteaa, että elämä on ihmisillä eri tavoin vaikeaa. Arki on kuitenkin kaikille sama, ja sitä kautta voisimme ymmärtää toisiamme.

”Tajuta, että olemme jollain perustavanlaatuisella tasolla samanlaisia. Pitää pukeutua, pitää käydä vessassa ja pitää syödä.”

Sitten Pettersson korjaa: ”Tai siis saa. Saamme pukeutua, käydä vessassa ja syödä.”

(Helsingin Sanomat 16.2.)


 

Ira Mikkonen kertoo, että ekaluokkalaisten koulupäivä oli juuri loppunut, kun opettaja kiirehti ohi. Yksi oppilas kysyi, lähteekö opekin jo kotiin. Opettaja vastasi, että jää vielä töihin. Toinen ekaluokkalainen kysyi kummastuneena:

”Siis mitä? Maksetaanko sulle palkkaa tästä?”

(Kodin Kuvalehti 2/18)