Tilaa uutuusilmoitus

Anna Perhon ystävä kertoi, että kina puolison kanssa oli äitynyt isoksi riidaksi. Perho kysyi, miten riita selvitettiin. ”Me emme vain puhuneet siitä”, ystävä vastasi.

Perho tunsi raikkaan tuulahduksen. Aktiivinen puhumattomuus on hänen ikäpolvensa edustajille yhtä radikaali valinta kuin jos joku ilmoittaisi syövänsä pelkkiä eineksiä.

”Meille on lapsuudesta saakka hoettu, että kaikesta pitää puhua koko ajan ja tutkia omia tunteita, koska ukilla ei ollut Talvisodassa mahdollisuutta tehdä niin, ja siksi on viinanjuontia ja masennusta.”

Kestävän parisuhteen keskeisin lause ei Anna Perhon mukaan ole ’rakastan sinua’ vaan ’antaa olla’. Useimmat riidat pystyy halutessaan tiivistämään merkittävään huokaukseen. Ja sitten voi lähteä vaikka koiran kanssa ulos.

”Sitten annetaan pulssin tasaantua eikä lässytetä että ’puhutaan nyt kuin aikuiset’. Arvokkaampaa on vaieta kuin aikuinen.”

(Me Naiset 10/17)


Anna Kortelainen sanoo olevansa elämänasenteeltaan vähään tyytyväinen ja sopeutuvainen.

”Jos pizzeriassa saan väärän pizzan, ajattelen, että ei se ole niin nokonuukaa.”

Kortelainen ajattelee, että ihmisen kannattaa valita taistelunsa. Muuten voi muuttua mielensäpahoittajaksi. Nykyään on muodikasta myös ajatella, että pitää mennä pelkojaan päin.

”Se ei ole minun juttuni. Edesmenneellä isälläni oli tapana sanoa, että kannattaa mennä siitä ovesta, joka avautuu. Joku voisi pitää ajatusta kamalan laimeana, mutta minulle se tarkoittaa, ettei tarvitse hakata päätään seinään.”

Tyttärelleen Anna Kortelainen on opettanut, että pettymyksiin ei jäädä jumittamaan, vaan kierretään pientareen kautta niin, että pölisee.

(Kotivinkki 10/17)


Hanna-Mari Arosillan äiti opetti tyttärelleen, miten lakanat pitää viikata. Liinavaateperinne katkesi Hanna-Mariin, mutta muita oppeja lapset saavat isovanhemmiltaan. Mummi on opettanut, miten pullapitko letitetään, ja famu tietää, miten tehdään parempaa puuroa kuin äiti.

”Minä toivon, että voin siirtää heille oman perintöni: Hoida hommista kurjimmat pois alta heti. Naura itsellesi. Näe maailmassa hyvä.”

(Meidän Perhe 5/17)