Tilaa uutuusilmoitus

Minna McGill seisoi kassajonossa. Hänen edellään oli nuori perhe, esikoinen pomppi pitkin käytäviä, vauva huusi ostoskärryissä, äiti nosti ostoksia hihnalle ja isä pakkasi niitä hiki päässä.
”Heti muistin. Tuollaistahan se joskus oli. Kun tunsi muiden katseet selässäänkin. Siellä selän takana olin nyt minä”, Minna ajatteli.

Hänen teki mieli sanoa, että tiedän tilanteen, menkää hetkeksi kahville, pakkaan ostokset ja huolehdin lapsista.

”Teinkö niin? En, en kehdannut”, Minna kertoo.

Vauva jatkoi itkuaan. Minna otti ostoskärrystään maitotölkin, ja kurkisteli vauvaa sen takaa. Itku loppui. Kun vanhemmat olivat saaneet ostokset pakattua, äiti hymyili ja nosti peukkua.

”Tuli valtavan hyvä mieli pitkäksi aikaa. Ei ne suuret teot, vaan ne arkeen mahtuvat ja nuppineulanpään kokoiset.”

(Kodin Kuvalehti 15/17)

 


 

Sinikka Nopola kuvitteli etukäteen, että äitiys on suloista ja ihanaa. Hän tyrmistyi äitiyden totaalisuudesta ja työmäärästä.

”Yhden kerran olin oikein stressaantunut siihen äitiyteen, ja yksi vieras sitten sanoi, että teillä on eteisessä hirveästi kenkiä. Kimpaannuin ja heitin kaikki kengät, ehkä kymmenen paria, porraskäytävään: No nyt ei ole enää kenkiä! Se oli jylhä teko.”

Mutta sitten kengät piti hakea takaisin sisään.

”Kenkiä kerätessäni palasin takaisin äidiksi. Hetken olin rankka taiteilija.”

(Me Naiset 21/17)

 


 

 Liisa Mustosen vanhemmat kannattivat vapaata kasvatusta. Ehdottomia kieltoja ei ollut.

”Olin villi, kuriton kakara, ja jollain erikoisella tavalla kannoin syyllisyyttä siitä, että olin vaikea lapsi”, Liisa kertoo.

Murrosikäisenä Liisa reagoi raivoamalla. Sen taustalla oli turvattomuuden tunne ja tarve löytää rajat.

”Tyttärelleni halusin toisenlaiset lähtökohdat. Pidin kiinni tiukoista rajoista.”

Kun tytär tuli murrosikään, kotona oli kaksi raivotarta. Liisa pysähtyi kysymään, onko hän mennyt toiseen ääripäähän ja ollut liian autoritäärinen?

”Teini tarvitsee aikuisen ihmisen, joka ei hajoa tai murru siitä, että lapsi saa raivokohtauksen. Minulla on oltava valmiudet rakastaa itseäni, ja myös tukea ja rakastaa teiniäni”, hän toteaa.

(Anna 3/17)